Onko elämämme vastoinkäymisillä jokin tarkoitus?

ahdistava ja toivoton olo

Vaikeita hetkiä elämässämme

Ihminen joutuu, tai saa, kohdata elämässään joskus kipeitäkin asioita. Kipeät asiat voivat olla esim. pettymyksiä, kun elämään liittyvät odotukset eivät ole täyttyneet ja asiat ovat menneet eri tavalla kuin itse olimme ajatelleet. Joskus jopa identiteettimme tuntuu olevan traumojensa vanki, emmekä ole sinut edes itsemme kanssa, kun tunteet heittelevät ja tukahduttavat meitä. 

Haasteiden esille nostama tuska on aina myös aiempien kokemustemme tuskaa, jonka olemme kätkeneet sisällemme.  Tunnetraumat tarjoutuvat näin nyt uudelleen käsiteltäväksi. Itsetunto ja tavallaan jopa oikeustaju, voi olla koetukselle näissä tilanteissa. Ihminen voidaan lyödä maahan, ainakin näennäisesti, jopa täysin hänestä itsestään riippumattomista syistä.

Kohtaammeko vaikeuksia kuitenkaan vain sattumalta?

Miksi näin on? Miksi ”joudumme kärsimään”, usein ajattelemme vieläpä että muiden takia ja ilman omaa ansiotamme? Miksi kokemuksemme niin usein on, että emme ole riittäviä tai ansainneet mitään sellaista, jota joudumme kuitenkin kohtaamaan? Voiko kärsimykselläkin olla jokin syy tai korkeampi tarkoitus? Kohtaamillemme vaikeuksille voi olla hyvät perusteet ja ehkä aina näin myös on, vaikka syytä emme aina ymmärräkään.

Ei aina tarvitsekaan ymmärtää. Kuitenkin kun tiedämme, mitä vetovoiman laki on ja miten se voi tapahtumiin ympärillämme vaikuttaa, saatamme hiukan ymmärtää kohtaamiamme tilanteita. Mitä enemmän ymmärrämme, sitä helpompi meidän voi olla hyväksyä ympärillämme tapahtuvia, joskus kohtuuttomankin tuntuisia asioita. 

Jos osaamme ja uskallamme ajatella asioita myös mutkan taakse, voivat kohtaamamme asiat olla ehkä myös erilaisia sukutraumoja. Tällöin tunne siitä, että ilman omaa ansiota kohtaamme jotain vastuksia, on hyvin ymmärrettävä. Suvussa siirtyvä tunneperimä, isovanhempien tunnetraumat ovat myös tieteellisesti jo hyväksyttyjä ja ymmärrettyjä. Kohtaamalla ja käsittelemällä näitä tunteita, voimme katkaista trauman jälleen siirtymisen tuleville sukupolville. Voimme hyvin esittää myös kysymyksen, olemmeko lopulta ansiottomia tälläiseenkään tilanteeseen?

Ehkäpä kysymys on myös kasvumme matkasta, jossa tarvitaan myös vastoinkäymisiä, omien traumojen käsittelyä ja omien varjojen kohtaamista? Asioita jo pidempäänkin mietiskelleet usein sanovat, että eivät enää usko sattumaan. Asiat nousevat tai niistä nostetaan pintaan ihan tarkoituksella. Nosta siis katseesi ja käy kohti eteesi nostettavia tilanteita ja niiden esiin nostamia tunteitasi!

sisäinen lapsi piiloutuu ja suojautuu

Sisäinen lapsemme – tunteidemme tulkki

Kaikki pinnalle nousevat tunteemmekin ovat aiempien kokemustemme ja muistojemme tulosta. Sisäinen lapsemme muistaa tulleensa (tai joskus vain luulee tulleensa) ennenkin kaltoin kohdelluksi tai löytää yhdenkaltaisuuksia uusiin vastaaviin tilanteisiin ja reagoi voimakkaasti. Kun ihminen vetäytyy sisäänpäin ja altistuu voimakkaammin tunteilleen, saa sisäinen lapsi vallan.

Mikäli aiemmat kokemuksemme ovat olleet kovin ankaria, sisäinen lapsemme voi alkaa lukita mieltämme ja kehoamme suojellakseen meitä entistäkin suuremmilta vaurioilta.

Pienestä jutusta valtava tunnemyrsky?

Silloin kun ihmiselle tarjotaan tilaisuutta purkaa tunnelukkoja, olosuhteet ovat otolliset ja hänen kehonsa on auki tunteiden purkamiselle, voi isojakin tunnemyrskyjä nousta pienemmistäkin asioista. Voi olla, että pahimmat tunnemyrskyt tuntuvat myös suoraan fyysisinä tuntemuksina tai kipuina kehossasi. 

Tunnelukot aiheuttavat siis myöskin kehollisia lukkoja ja tuntemukset puolestaan voivat viedä meitä niiden tilanteiden äärelle, joissa olemme tunne-energiaa kehoomme lukinneet. Voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa saati hyväksyä, mistä on kysymys kun tunteet ovat jatkuvasti pinnassa. Tunteet voivat nousta pintaan pienimmästäkin syystä ja esim. vaikka kuinka kävisit energiahoidoissa, voi tuntua siltä, että tilanne vain pahenee entisestään. 

Tunnemyrskyjen yhteydessä tilanne voi olla otollinen niin lisätraumojen hankkimiselle kun aiempien traumojen ja tunnelukkojen purkamisellekin. Traumat voivat tulla lapsuudesta, nuoruudesta tai ne voivat olla jopa suvun perintöä. Jos keinot purkaa näitä traumoja löytyvät ja kun prosessi etenee, voit saada elämääsi paremmin haltuun monella tavalla ja lopulta löytää oman todellisen itsesi. 

Hyväksymisen ja positiivisen palautteen tarve

hyväksyvät eleet ja ilmeet ovat tärkeitä kaikille

On tärkeää, että ihminen saa olla mitä hän on ja tehdä minkä tärkeäksi ja oikeaksi kokee. Jos arvostelemme toisen tekemistä tai emme syystä tai toisesta voi hyväksyä toisen valintoja, voi sanattomastikin antamamme palaute tai sen kokonaan pois jääminen satuttaa tai vähintäänkin jättää toisen kokonaan omilleen.

Mikäli ihminen ei saa työstään kiitosta muualta kuin itseltään, tai pahimmassa tapauksessa edes itseltään, saattaa tilanne muodostua ongelmalliseksi.

Kaikki tarvitsevat positiivista palautetta

Tasapainoisinkin, omista kyvyistään ja osaamisestaan täysin tietoinen ihminen tarvitsee myös positiivista palautetta, kehuja ja kiitosta toimistaan ja työstään. Puuhatessasi asioita omissa oloissasi tai tehdessäsi joskus huomaamatontakin työtä, voi tarvitsemasi ja ansaitsemasikin palaute jäädä saamatta. Joskus omaa työtä voidaan jopa hävetä, syystä tai toisesta vähätellä tai jopa piilotella. Syynä piilotteluun voi olla sisäisen lapsen kokema uhka torjutuksi tulemisesta tai joskus ihan inhimillinen ja pakottava syy, esim. työhön voi liittyä ehdoton salassapitovelvollisuus.

Oli niin tai näin ja olipa tekemäsi työ tai esim. opiskelu sitten mitä hyvänsä, olisi tärkeää vähintään itse huomata oman työnsä tai opiskelunsa tulokset ja iloita edistymisestä ja onnistumista. Etenkin vanhemmilla ja puolisolla olisikin tärkeä rooli kannustaa, antaa hyväksyntää ja positiivista palautetta oman perheenjäsenen tekemisistä.

Kun ahdistaa tai mieli on masentunut – omakaan palautejärjestelmä ei toimi

Tilanteessa jossa oma mieli on masentunut tai itsetunto rakoilee, voi oman työn arvostus ja hienotkin onnistumiset ja suoritukset jäädä myös itseltä kokonaan huomaamatta ja ansaittukin ilo iloitsematta. Kiitollisuuspäiväkirja tai vaikkapa huomaavainen puoliso voi tässä asiassa auttaa ja muistuttaa oman elämän valonpilkahduksista ja työn hedelmistä, jolloin hyvät asiat ja onnistumiset eivät jää tällaisessakaan tilanteessa huomaamatta. Sisäisen palautejärjestelmäsikin tulisi kyetä havaitsemaan ja palkitsemaan omat onnistumisesi.

Entä jos läheinen ei hyväksy tekemiäsi valintoja?

Erityisen hankalaksi tilanne voi muodostua, jos et saa kiitosta ja kehuja tai edes hyväksyntää, edes omilta läheisiltäsi ja eniten arvostamiltasi ihmisiltä. Tällainen tilanne voi syntyä erityisesti silloin, mikäli läheisesi eivät syystä tai toisesta oikein voi ymmärtää tai hyväksyä tekemiäsi valintoja tai vaikkapa työtäsi. Joskus hyväksyminenkään ei ole mahdollista esim. merkittävien arvomaailmaerojen tai yksinkertaisesti tietämättömyyden vuoksi. Tällöin on hyvä jos kykenemme ymmärtämään miksi näin on ja sitä myötä helpommin hyväksymään tilanteen.

Tarvitseeko läheisen sitten välttämättä edes tuntea kaikkia asioitasi ja tekemisiäsi?

Erityisen tärkeää on, että itse voit hyväksyä tekemäsi valinnat ja sisimmässäsi tiedät että kaikki on hyvin, eli et ole tehnyt mitään väärää tai virhettä huolimatta siitä, mitä muut tekemisistäsi ajattelevat tai ajattelevatko mitään. Syvällinen perehtyminen mihin tahansa asiaan tekee asiasta kuin asiasta yleensä helpommin lähestyttävän ja mahdollistaa ylipäätään asian arvioinnin.

Tietämättömyys voi olla myös suoja ja mahdollistaa sen, että ihmisen ei tarvitse kohdata asiaa, jonka kohtaamiseen hän ei ehkäpä ole halukasta tai edes valmis. Itse lopulta kannamme vastuun kaikista tekemisistämme ja joskus voi olla jopa ihan hyvä, että kaikki eivät tiedä sinusta tai tekemisistäsi kaikkea.

ahdistunut yksinäinen mies miettii syntyjä syviä

Älä myöskään arvaile

Huomaa, että läheisen hyväksymättömyyskin on usein vain omien korviesi välissä oleva ”arvaus”, hän ei ehkä tuomitsekaan vaikka itse luulet niin. Odotusarvoisesti odotamme työmme tai ”valitsemamme polun” arvostamista tai vähintäänkin hyväksymistä läheisiltämme, mutta joskus voi olla niin että läheisellämme ei käytännössä ole edellytyksiä ottaa kantaa omiin asioihimme. Sisäisen lapsemme tulkinta tällaisessa tilanteessa voikin olla vain arvaus siitä, miten läheinen tulkitsee asian.

Hyvin usein meille läheisimmätkin ihmiset tuntevat tekemisemme, työmme tai asiamme vain pintapuolisesti. Tervettä voi olla siis vain todeta tilanne, läheisesi ei ota kantaa asiaan varsin ymmärrettävästä syystä, kaikki edellytykset siihen puuttuvat. 

emme aina edes halua tietää

Onko tunnemyrsky aina positiivinen asia?

Pintaan nousevat tunteet ovat aina paitsi uhka, myös mahdollisuus. Ikävilläkin asioilla on tapana toistua yhä uudelleen, niin pitkään kunnes olemme asian saaneet käsiteltyä. Joskus tämä voi vaatia sitä, että asiat ”kriisiytyvät” ja usein käy niin, että kerrytämme yhä lisää tuskaa sisällemme.

Olemme voineet lakaista asiaa maton alle yhä uudelleen, kieltäytyä kohtaamasta ja käsittelemästä näitä tunteita jo lukuisia kertoja, tilanteiden muuttuessa yhä vakavimmaksi yhä kasvavan energian ympärillä. Lopulta itse päätämme päätyykö taas kerran pintaan nousevat tunteemme käsiteltäväksi ja pääsemmekö asian yli, vai patoammeko nämä tunteet jälleen kerran sisällemme, kerryttäen padon taakse jäävää energiaa yhä suuremmaksi.

Kohdatessamme uusia vaaroja ja uhkaavia tilanteita, meidän on mahdollista myös kohdata asioita nyt eri tavalla ja kouluttaa ”tunteidemme tulkkia, sisäistä lastamme.

Miten sitten purkaa näitä patoja ja helpottaa sisäisen lapsemme tuskaa?

Voimme äidillisesti kertoa sisäiselle lapsellemme, että ei ole hätää. Opitaan ja kasvetaan nyt, kun tilanne ja tunteet ovat päällä ja kasvuun annetaan nyt aito mahdollisuus. Miten sisäistä lasta sitten kasvatetaan tai lohdutetaan? 

Tiedossamme siis on, että keho kätkee hankalien tilanteiden muistoja ikävine tunteineen. Mikäli emme osaa puhua ja käsitellä tunteistamme, syntyy näitä paljon puhuttuja solumuistoja. Ongelmatilanteissa esiintyvät tunteet ovat se voima, jolla näitä ohjelmointeja tallentuu kehoomme sisäisen lapsemme kiusaksi tulevien tilanteiden varalle. 

Kun muisto tallennetaan pelon voimalla, se säilyy riesanamme hyvin voimakkaana ja vaikuttavana, aiheuttaen jopa lamaannuttavia tilanteita myöhemmin kohdatessamme samankaltaisia tilanteita.

On tärkeää oppia sanoittamaan sisäistä tuskaansa

Tärkeää olisi purkaa tapahtumiin liittyvä tunne tuoreeltaan, jolloin se voi vielä onnistua jopa ihan vain puhumalla. Onko puhuminen siis tärkeää? On hyvin tärkeää oppia sanoittamaan sisäistä tuskaansa. Tunnistaminen ja tunnustaminen ovat osa tätä prosessia ja silloin ollaan jo aika pitkällä.

Seuraava vaihe on hyväksyminen ja silloin ollaan jo tosi pitkällä. Puhuminen on tärkeä osa tähän prosessiin kuuluvaa tunnistamis-, tunnustamis- ja hyväksymisprosessia. Hyväksyminen on asioiden käsittelyä vahvasti edesauttava tunne ja mahdollistaa negatiivisista tunteista ja energioista luovuttamisen kehostamme.

Prosessin viimeisen vaiheen nimi on luovuttaminen ja siihen liittyy vahvasti anteeksi antaminen. Keho kiittää kun voimme hyväksyä ja antaa anteeksi läheisillemme tai kenelle vain, ketä kohtaan olemme kantaneet kaunaa. On tärkeää olla armollinen myös itselleen, hyväksyä, ymmärtää ja antaa anteeksi myös itselleen aiemmat tapahtumat ja niitä seuranneet omat reaktiot ja tunteiden panttaaminen kehossaan.

Kiellämmekö puhumisen ja tunteiden purkamisen läheisiltämme?

Apuna negatiivisten tunteiden vapauttamisesta solumuistista voi käyttää erilaisia tätä tarkoitusta varten kehitettyjä menetelmiä ja johon voi saada apua mm. tähän työhön koulutetuilta energiahoitajilta, mutta tietenkin asioita voi työstää myös itsenäisesti, ystävien, läheisten tai vaikkapa puolison kanssa kahdestaan. Puhuminen on erittäin tärkeää ja meidän on hyvä tutkia myös omia toimiamme liittyen puhumiseen ja puhumattomuuteen.

On hyvä pohtia kiellämmekö puhumisen ja tunteiden purkamisen myös läheisiltämme, esim. puolisoltamme tai lapsiltamme vai kannustammeko heitä siihen? Jos näin on päässyt käymään, on tarpeen keskustella asiasta ja yrittää sopia siitä, missä tilanteessa ja millä tavoin tunteista puhuminen ja niiden purkaminen tulisi sitten tapahtua, keskustelua se joka tapauksessa edellyttää. Vaikka puhuminen voi olla vaikeaa, se on välttämätöntä. 

Parisuhteeseen liittyviä ristiriitoja ei voida kokonaan ratkaista ulkopuolelta. Näinpä parisuhteeseen liittyvistä ongelmista puhuminen ja tunteiden todellinen kohtaaminen on tarpeen, jotta lopulta todellisen itsensä ja todellisen puolisonsa kohtaaminen olisi mahdollista. Kuitenkin voi olla välttämätöntä saada ulkopuolista apua esim. tilanteessa, jossa päivänpolttavat aiheet tulevat esiin vain silloin, kun tilanne on kriisiytynyt ja tunteet kuohuvat  muutenkin yli äyräiden.

Mykkäkoulukaan ei auta

Missä tilanteissa ja miksi vietämme mykkäkoulua? Milloin mökötämme tai murjotamme? Mykkäkoulu on eräänlaista suojautumista, mutta huomaa että se voi vahingoittaa molempia osapuolia. Mököttäjä voi näin lukita tunteita kehoonsa. Vastapuoli taas voi kokea mököttämisen jopa henkisenä väkivaltana. Mykkäkoulu voi olla merkki siitä, että ollaan tilanteessa jossa tilannetta on yritetty saada käsiteltyä omin voimin, todennäköisesti siis huonoin tuloksin ja uusintayritys tiedetään etukäteen vaikeaksi.

kun keskustelu ei oikein suju

Toisen syyllistämisestä

Tunteista puhuminen on tärkeää ja kenenkään ei tulisi tuomita, jos ja kun sinä tai läheisesti haluaa puhua tunteistasi. On totta, että meidän on vaikea lähestyä läheisiämme, veljeämme, siskoamme, omaa lastamme, äitiämme, isäämme tai puolisoamme aiheella, joka on ehkäpä kiusallinen tai särkee välejämme tavalla tai toisella. Mielessä on usein syytöksiä ja pelkäämme, että tilanne vain pahenee. Vaikeaksi asian voi tehdä se, että tunne toisen osapuolen syyllisyydestä tilanteeseen voi olla hyvin todellinen ja aito.

Mikä siis avuksi, kun kengässä on kivi, joka johtuu toisen toiminnasta tai käytöksestä?

On tärkeää kertoa omista tunteistaan rehellisesti ja suoraan. Älä siis kiertele ja kaartele, vaan sano suoraan mitä kenkää puristaa. Jos olet loukkaantunut syystä tai toisesta, on tärkeää että tästä asiasta puhutaan suoraan, mutta syyttelemällä toista. Voi olla hyvä että sopia etukäteen, että ”kissan saa nyt nostaa pöydälle”, eikä lämmitetä tunteita ensin muilla aiheilla, tökkimällä ja esittämällä tusinaa muita asian esiin nostamia epäkohtia.

nainen yrittää saada miehen ymmärtämään

Mikä puhumisessa on tärkeää ja mitä tulisi välttää?

Kuuntelijan rooli on tärkeä ja on hyvä muistaa, että hyvässä keskustelussa kaikki osapuolet vuoroin puhuvat sekä kuuntelevat. Kuuntelijan rooli on kunniatehtävä, johon meidän olisi hyvä tsempata itseämme. Meidän tulisi myös yrittää ymmärtää keskustelukumppania ja todella pinnistellä ettemme hermostu, kun emme siihen kuitenkaan aina kykene.

Edellytä hyvää käytöstä itseltäsi kaikissa tilanteissa, myös kiihtyessäsi tai tunteiden ottaessa valtaa. Vältä asioiden kärjistämistä, toisen nimittelyä ja loukkaamista, kaikenlaista uhkailua, hyökkäävää käytöstä, asioiden vähättelyä tai naureskelua. Tärkeää on välttää myös toisen syyttämistä tai syyllistämistä.

Usein hyväkin keskustelu tyssää jommassakummassa keskustelukumppanissa nousevaan vahvaan negatiiviseen tunteenpurkaukseen ja sitä seuraavaan ”kohtaukseen”. Suurimmat tunteenpurkaukset johtuvat hyvin usein meihin kohdistuneista syytöksistä.

Todellista syyttelyä vai koemmeko vain niin?

Usein keskustelussa tulee esille myös asioita, jotka koemme syytöksinä, vaikka tämä ei olisikaan ollut vastapuolen tarkoitus. Selittely ja puolustautuminen ovat tärkeä osa keskustelua ja ensimmäinen vastine usein syytöksinä kokemiimme asioihin. Selittely ja puolustautuminen ovat myös sitä, että itselle selitämme ja jäsennämme tapahtumien kulkua ja tunteidemme purkauksia. Olisikin tärkeää, että selittelylle ja puolustelullekin annettaisiin tilaa. Ota tavoitteeksi, että yrität itsekin paremmin ymmärtää toista osapuolta keskittymällä todella kuuntelemaan puolustus- ja selityspuheenvuoroa.

Keskustelun muuttuessa puolustautumiseksi tai selittämiseksi, ollaan yleensä jo ns. vaarallisilla vesillä ja keskustelun muuttuminen riidaksi voi olla jo lähellä. Tässä vaiheessa keskustelua ollaan yleensä jo ns. ”napit vastakkain” ja on suuri vaara siihen, että puolustelu ja selittely käsitetään vastasyytöksenä. Halu ymmärtää toista auttaa paljon ja muutama ymmärtävä sana toisen tunteita kohtaan tässä välissä voi pelastaa paljon. Eli kuuntele, yritä ymmärtää ja päätä että et hermostu, vaikka et voisikaan ymmärtää.

Mitä jos keskustelu muuttuu riidaksi?

Voimakkaat pinnalle nousevat tunteet voivat nopeastikin muuttaa hyvin aikein ja tavoittein alkaneen keskustelun riidaksi. Riiteleminenkin on tärkeää tunteiden kohtaamista, eikä siinäkään ole mitään tuomittavaa. On tärkeää purkaa tuntoja myös riitelemällä, joskus muutakaan tietä ei ole. Hyvänä ja ehkä ainoana ohjeena tässä kohtaa, YRITÄ KESKITTYÄ KUUNTELEMISEEN! 

Tärkeänä osana riitelemistä, riitelemiseen kuuluu anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen tilanteen hiukan rauhoituttua. Tässä vaiheessa viimeistään myönnä virheesi ja ylilyöntisi. Varmistakaa myös, että lopulta ymmärsitte oikein toisianne ja saatiinko asioille hyväksyttävä ratkaisu vai tuleeko keskustelua jatkaa. Riitelyä ei siis kannata epätoivoisesti vältellä. Jokainen muistaa riitojen jälkeisestä anteeksi pyytämisestä ja antamisesta seuraavan hyvän olon tunteen. Riitely puhdistaa ilmaa ja vapauttaa kehoamme turhista jännitteistä ja tunnekuormasta.

Erilaisiin arjen tilanteisiin liittyvä jännittäminen

Jännittäminenkin on seurausta aiemmista kokemuksistamme. Mikäli emme saa purkaa tuntojamme, vaan joudumme pelätä kohtaamisia, tilanne vain pahenee. Jos kävelylle lähtemisen ehto oman rakkaan kanssa on se, että silloin ei saa riidellä, voi jopa kävelylle lähtemistä jännittää.

Ei sopimusta rauhallisesta luontoretkestä tarvitse tuomita, mutta tärkeää on päästä puhumaan omista ongelmista ja saada vapautua kehoon nousseista, tunnistamistasi ja kokemistasi tunteista eikä padota tunteita sisälleen.

Meidän on tärkeää pyrkiä kehorentouteen. Rentouteen pääseminen usein edellyttää puhumista, jotta emme lopulta lukitse tunne-energialla myös tunneratojamme ja hormonitoimintaamme, joiden myötä jännittämisen vaikutus näkyy hyvin pian myös aivotoiminnan tasolla.

Arjen sujuvuus ja kodin harmonia

Arjen sujuvuus ja vapaus elää arkea on todella tärkeää. Tilanteiden kärjistyessä puhuminen voi vaikeutua niin paljon, että yksinkertaisten asioiden puhuminen ja niistä sopiminen hyvässä sävyssä voi olla vaikeaa.

Tiuskiminen, tuomitseminen, syyttäminen, katkeruus, anteeksi pyytämättömät tai antamattomat loukkaukset jne. syövät tehokkaasti vapauden elää arkea ja kokea neutraaleja tai positiivisia tunteita arjessa. Kodissa vallitsevat energiat, sekä kodin ja perheenjäsenten välinen harmonia ovat siis tärkeämpääkin tärkeämpiä asioita.

Jännityksessä elävät perheenjäsenet lukitsevat tunteita itseensä hyvin ikävällä tavalla. Ei ole välttämätöntä ajatella kaikista asioista aina samalla tavalla, mutta puhuminen ja perusasioistakin sopiminen on arjen sujuvuuden ja päivän rytmityksen kannalta todella tärkeää.

keskustelijat lähenevät jo toisiaan

Kuka toimittaa perheen yhteiset askareet

Sujuva arki ja toimiva perhedynamiikka edellyttävät hyväksyntää, vuorovaikutusta ja joskus myös uhrautumista toisen tai perheen puolesta. On hyvä saada kaikki perheenjäsenet osaksi yhteisiä rutiineita ja päivittäisiä kodin askareita. 

tiskikoneen täyttövuoro

Mikäli kaikki työt kasaantuvat aina yhdelle, ehkäpä kilteimmälle tai uhrautuvimmalle perheenjäsenelle, eivät nallekarkit mene tasan.

Myös mahdollisten perheen jo varttuneimpien lapsien tulisi osallistua yhteisiin askareisiin mahdollisuuksien rajoissa, heidän kunkin osaamiseen ja ikään sopivalla tavalla tietysti. Yhteisistä asioista on tarpeen puhua ja sopia. 

Mikäli on tunne tai tieto siitä, että kaikki ei ole nyt aivan niin kuin pitää, voi perhepalaverille olla siis näiden asioiden tiimoilta tilausta.

Yön lepo vapauttaa solumuististamme edellisen päivän tuskaa

Ihminen voi jännittää myös itseään, siis myös omia ajatuksiaan ja tunteitaan. On mahdollista jännittää jopa tulevaa yötä, kuinka saan nukuttua. Yön lepo on tärkeää ja aamulla meidän tulisi voida palautuneena ja jännitteistä vapautuneen aloittaa uusi päivä, jännittämättä myöskään mitä päivä tuo tulleessaan. Pystyessään ajattelemaan ja toimimaan vapautuneesti ihminen voi olla luova ja antamalla tilaa positiivisille energioille, innostukselle, tekemisen flow’lle ja onnistumisen tunteille.

Jokin osa meistä tekee työtä myös levätessämme

Yöllä kun kehomme lepää, eivät toki kaikki osat tiedostamattomasta tai tietoisesta olemuksestammekaan täysin nuku tai ole kokonaan pois pelistä. Näemme unta ja käsittelemme päivän tapahtumia. Yön aikana solumuistimme saa tilaisuuden purkaa haitallisia energioita, tietenkin edellyttäen, että kehomme on valmis vapautumiseen ja olosuhteet antavat tähän mahdollisuuden. Nukkumisen olosuhteet kannattaa myös siis tehdä palautumiselle otolliseksi.

levätessämme palaudumme

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *